Raskasta Joulua - Kehtolaulu

Laula laula vaan
Laula minut uneen valkeaan
Peitä peitä maa
Peitä pehmeimpään untuvaan

Itke yöhön kyyneleet
Lupaan sulle sen
Mä täältä en kauas mee

Jääksi järven rantaan jään
Että sua mä vieläkin saisin kantaa
Talviaamuisin

Kotiin jotta löytäisin
Laula polku metsän rajan taa
Jos lähden aikaisin
Sulle pihaan jätän lyhdyn palamaan

Lumi peittää askeleet
Mut lupaan sen,
Mä täältä en kovin kauas mee

Takan valkeaksi niin
Että sun varpaisiin
Ei kylmä pääse koskaan

Mikään ei pääty milloinkaan
Kaikki muuttaa muotoaan
Ja silloin kun et unta saa
Tai pelkäät kuolemaa
Silloin sut otan syliin

"Niin semmonen tässä mun tilanteessa.
Ikäänkuin siirtyy sinne tois puol jokkee.
On kyl just se, että sitä niin kuin hiipuu pois.
Ihan konkreettisesti ymmärrän, mitä sillä tarkotetaan.
Sen edessä pitää vaan nöyrtyä ja ottaa se mitä saa.
Kyl tässä kuitenkin on niin kuin vuosien varrella,
Kaikki kivet on mun mielestä niin kuin käännetty.
Mitä nyt on voinut kääntää.
Mä oon tästä tosi otettu."

Aika jatkaa kulkuaan
Kynttilöistä täyttyy kirkkomaa
Vaik sattuu irrottaa
Ei tää oo loppu, tää on kehtolaulu vaan

Vaikka hetkeen et mua nää
Mä lupaan sen
Täältä en hävii minnekään

Kun sataa ensi hiutaleet
Poskias kastelen ja tunnet sen
Luotas en mä lähde koskaan

Mikään ei pääty milloinkaan
Kaikki muuttaa muotoaan
Ja silloin kun et unta saa
Tai pelkäät kuolemaa
Silloin sut otan syliin