Caiania - Surullista mutta totta

Kuulen aamun työmatkalla taas hakkaa naapuri halkoja
Ei ole se töissä ollut vuosiin
Lämmittää taloaan hongalla Venäjältä tuodulla
Ei ole sillä varaa housuihin suoriin

Surullista mutta totta on kai köyhyyskin tuo
Mutta kateellisena minä katson, oisinpa minäkin velaton

Taas ruhoni sorvin ääreen raahaan, vaikka vihaan sitä niin
Vaihtaisin sorvini oitis sohvaan
Jousi pohjassa, mittarit tapissa, on työni näyttöpäätteiden varassa
Haluaisin vajota jo järven pohjaan

Surullista mutta totta on kai kiirekin tää
Siinä ihmetellen naapuri katsoo, olenko minäkin onneton

Kateellinen on koko Suomi, köyhiä reunuskunnat nuo
Tyytymätön on koko kansa, ujouteensa viinaa juo

Kateelliset kurjat käppyrät katajat, korvessa piilevät majat matalat
Tyytymätön tyystin korkea petäjä, ujona kuin maito, piimä, housut velliä

Suoristukoon katajan kurjan käppyrät, kilisköön kirstut korven pirteissä
Nähköön valoa varjoisa petäjä, rohkeudeksi rokkaa on kainon syötävä

Voimaksi kierot käppyrät taipuvat, metsätkin kullaksi lopulta muuttuvat
Valossa jo kylpee toinen kylki petäjän, maailmalle suuntaa kengän kannat risaiset

Kateellinen on koko Suomi, nöyriä kohtaa yötön yö
Tyytymätön on koko kansa, rujouteensa ruista syö
Surullista mutta totta lienee stereotypiat nää, ja me
Ihmetellen mietimme tässä, nämäkö meitä yhdistää, no niin kai...