Kotiteollisuus - Rosebud

Elämän valttikortti
oli taskussa ja ensirakkaus
ekat kännit ja kortsupakkaus
povarissa poltti

Nuoruus rämäpäinen
jonnekin kauas kai pakoon loikki
koulujen, työpaikkojen poikki
ja eka kerta hätäinen
on vain muisto etäinen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja kun kunnian kukko kiekaisee
sen laulun, joka on iäisin
katson peiliin ja katson menneeseen
kiroan: miksi tänne jäisin

Nyt on kuviot uudet
nyt on rahaa vaikka muille jakaa
ja jaetaankin, kun firma takaa
on kasvumahdollisuudet

Vauhdilla eteenpäin menen
toisilta kaikki tunteet turtuu
joiltain itsetunto murtuu
ja minä tiedä en kenen
elämässä irvistelen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja taas kunnian kukko kiekaisee
epävireisen ja ruman äänen
rukousta tuhannet kuiskailee
kysellen, miksi yksin jäänen?