J. Karjalainen - Pikku Enkeli

Tytön nään iltapäivisin menevän.
Vihellän; sekin voi hymyillä.
Se on kai viidentoista vain, koulumatkalla.
Ajatus yksinäänkin tuo iloa.
Lakaisen mukamas lunta portailta,
ja pidän silmällä tietä, pikkutyttöä.
Joka ilta kuulen seinän takaa
jotain raapimista, enkä saa millään unta.
Se on mun Pikku Enkeli.

Odotan viikkotolkulla rahoja.
Rasittaa, elän kuin toipilas.
Tarvitsen rakastumista, mielen puhtautta.
Kerran näen jonkun mun sohvalla,
unessa. Koputan nukkujaa olkaan:
"Hei, mikset ole koulussa? Nyt on maanantai."
Joku ilta saavun juovuksissa;
tämä tyttö auttaa saappaat pois mun jaloista.
Se on mun Pikku Enkeli.

Tytön nään iltapäivisin menevän.
Vihellän, sekin voi hymyillä.
Se on kai viidentoista vain, koulumatkalla.
Joku ilta kuulen työhuoneesta jotain ääniä,
kuin kuunneltais kuulokkeilla mun levyjä.
No, se on hän,
se on mun Pikku Enkeli.