Mikael Gabriel - Tokio

Mä mietin välil sitä, miten onnellinen oon, että sä synnyit samaan maailmaan
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää toisensa, jos oisit Tokiost ja mä Vantaalt
Mut oisin löytänyt sut kuitenkin, mä lupaan

Elämä on lyhyt niinku katkennu lanka
Meni vaan hetki, oltiin kasvettu vanhaks
Ei tullu laskettuu aikaa
Oli kesä ku ei kukkii kasteltu lainkaan
Selvittiin paljost, paljon selvittämät
Yksin, tai hiljaa sun kaa hengittämät
Pakottava tarve olla ensimmäinen
Vaikee sanoo sulle selvinpäin se
Oltiin liian nuoren itsenäisii
Vaik päätettiin ite, oltiin itsepäisii
Jos sua itkettää, nii yhes itkettäisii
Välil sun kaa o ollu pitkii päivii
Mut en löydä vastauksii valvomalla
Sul on merkitystä, ei mammonalla
Vaan sil mitä on rinnan ja kallon alla

Mä mietin välil sitä, miten onnellinen oon, että sä synnyit samaan maailmaan
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää toisensa, jos oisit Tokiost ja mä Vantaalt
Mut oisin löytänyt sut kuitenkin, mä lupaan

Pilvet muodostaa sust muotokuvan
Sun flow menee joka nuotin mukaan
Sä oot tyyni ku tuuleton yö
Korva sun rintaa vasten kun se lyö
Sä oot sisält kauniimpi ku mikään
Vaik menetän kaikki ni haluun sut pitää
Mitään uskaltanu unelmoida
Kun nukuttii, annettii musiikin soida
Otin sust kii sanoin pidän sut lähel
Jot oot tippumas, kurotan käden
Ja vaik sunki kengis on kivii
Sun epäkohdat on täydellisii, bae

Mä mietin välil sitä, miten onnellinen oon, että sä synnyit samaan maailmaan
Tai miten vaikeeta ois ollu löytää toisensa, jos oisit Tokiost ja mä Vantaal
Mut oisin hulluks kai tullu, jos mul ei ois sua, mä lupaan