Egotrippi - He istuivat puiston penkillä

He istuivat yhdessä
puistonpenkillä
katsoen kaunista
lokakuun väreissä kylpevää
iltaa viileää

ja he keskustelivat jostain
hänen poskelleen valui kyynel
menin lähemmäksi jotta kuulisin

olen odottanut niin kauan
olen ollut niin eksyksissä
kuin loputon suo, jonka läpi ajelehdin

hän sanoi
olen aina surullinen
toiselle kuulun
mutta sinua aattelen
olen aina surullinen

nyt he istuivat yhdessä puistonpenkillä
vuosikausia toinen toistansa turhaan olivat he etsineet

he olivat kohdanneet sattumalta
hän oli tuntenut kun jalkojen alta
katosi maa eikä mikään palaisi ennalleen

hän sanoi
olen aina surullinen
toiselle kuulun mutta sinua aattelen
olen aina surullinen

He istuivat yhdessä
puistonpenkillä
katsoen kaunista
lokakuun väreissä kylpevää
iltaa viileää

olen aina surullinen
toiselle kuulun mutta sua aattelen
olen aina surullinen
olen aina surullinen
olen aina surullinen